SEAM - Älykästä sähkönkulutusta

SEAM

Kolme keinoa tehdä Saharasta suurin ilmastonmuutoksen torjuja

Helteisenä päivänä heinäkuun lopussa, kun toimiston muu porukka vielä lomailee, mietin uutta blogiaihetta. Tekstejä ei ole syntynyt yhtä tiuhaan tahtiin kuin alkukesästä, sillä kesätyöntekijäkin pääsi viettämään aurinkoisen lomaviikon. Nyt olen kuitenkin takaisin toimistolla, jossa ilmastointi toimii onneksi hieman paremmin kuin keskustan kerrostaloasunnossa. Aihetta pohtiessa muistan loman aikana lukemani artikkelin ”Vastaus on Sahara” Helsingin Sanomien kuukausiliitteestä. Juttu painui mieleeni vahvemmin kuin etusivun kuvat Ähtärin pandoista. 

 

Kun ajatellaan sähkön tuottamista aurinkopaneelien avulla jokainen ymmärtää, että sähköä saadaan eniten paikoissa, jossa aurinko paistaa paljon ympäri vuoden. Suomi tuskin on ensimmäinen paikka, joka tulee mieleen, vaikka tänä kesänä aurinko onkin näyttäytynyt tavallista enemmän. Sen sijaan Afrikka nähdään yhtenä aurinkoisimmista maanosista ympäri maailmaa. Afrikka ja varsinkin sen tyhjät aavikkoalueet ovat jo pitkään kiinnostaneet aurinkosähkön parissa työskenteleviä yrityksiä. Maailman aavikkoalueille tulee kuudessa tunnissa yhtä paljon energiaa kuin ihmiskunta kuluttaa vuodessa. Miksi sinne ei kuitenkaan vielä ole onnistuttu luomaan aurinkopuisto, joka tuottaisi sähköä edes Pohjois-Afrikan 14 maan asukkaille? 

 

Kuukausiliitteen artikkeli antaa kolme vaihtoehtoa ilmastonmuutoksen torjuntaan ja puhtaan energian tuotantoon Afrikassa. Ensimmäinen liittyy merenpintojen nousuun. Ilmaston lämpenemisen myötä merenpinta nousee, varsinkin kehitysmaiden edustalla. Merenpinnan nousuvauhti ei ole tasaisesti jakautunut maapallolla ja suurimman uhan alla olevat alueet löytyvät Kaakkois-Aasiasta, Intian valtamerestä, Pohjois-Afrikasta sekä Etelä-Amerikasta. Tähän ongelmaan pyritään jatkuvasti löytämään ratkaisuja ja yksi näistä on aavikkoalueiden hyödyntäminen. Saharassa sijaitsevaa Qattaranin syvänköä on ehdotettu Välimerestä tulleen veden varastoaltaaksi. Täyttämällä syvänkö valtameren vedellä, voitaisiin hidastaa merenpinnan nousu. Joidenkin laskelmien mukaan rakentamalla kanava valtameristä Saharaan aavikolle muodostuisi meri, joka laskisi merien pintaa lähes saman verran kuin napa-alueilta sulava jää nostaa meren pintaa. Toiset tutkimukset ovat taas todenneet syvängön liian pieneksi ja vaikka hyödynnettäisiin maailman kaikki syvängöt merivesivarstoina merenpintojen nousua ei voitaisi hidastaa. Idea on kutenkin hyvä ja juuri tällaisia ideoita maailmassa tarvitaan lisää, ilman niitä emme löydä ratkaisuja maailman ongelmiin. 

 

Palataan takaisin Afrikassa paistavaan aurinkoon. Pelkkä Saharaan saapuva aurinkoenergia riittäisi kattamaan koko maailman energiatarpeen. On ymmärrettävää, että auringosta saatavaa sähköä on vaikea saada siirrettyä toiselle puolelle maailmaa mutta Afrikan maihin ja Eurooppaan kaapeleiden luulisi riittävän. Tätä onkin jo yritetty, vuonna 2009, kun German Association of the Club of Rome ja TREC (Trans - Mediterranean Renewable Energy Cooperation) perusti DESERTEC nimisen yhdistyksen, jonka tarkoituksena oli tuoda suuria määriä vesivoimaloita, aurinkopaneeleita ja tuulivoimaloita aavikolle. Myös CSP (Concentrating Solar-thermal Power) voimaloita kehitettiin aavikolle vietäväksi. CSP:n avulla aurinkoenergiaa kerätään peilien avulla yhteen pisteeseen, jossa energia käytetään lämmittämään vettä. Sähköä saadaan, kun tämä vesihöyry käytetään turbiinien pyörittämiseen. Hyvä puoli tämän tyyppisessä voimalassa on myös se, että lämpöä saadaan varastoon. DESERTEC:in tekemien laskelmien mukaan puhdasta energiaa saadaan siirrettyä maailman aavikkoalueilta jopa 3000 kilometrin päähän. Tämä tarkoittaisi, että 90% maailman asukkaista voisi saada sähkönsä puhtaana aavikolta. Tämä ei kuitenkaan ole toteutunut. Haluan selvittää mistä tämä johtuu ja mikä tekee tällaisen projektin toteuttamisesta niin haastavaa. 

 

Ajatus siitä, että Euroopassa kulutettaisiin Afrikan aavikolla tuotettua sähköä kuulostaa mielestäni hyvältä, varsinkin jos sähköä riittää myös afrikkalaisille. Täysin riskitöntä se ei kuitenkaan ole. Mikäli suurin osa Euroopassa kulutetusta sähköstä tulisi Saharasta eurooppalaiset olisivat riippuvaisia Pohjois-Afrikan maista. Nämä maat kärsivät edelleen korruptiosta eikä naapurimaiden välinen kommunikaatiokaan ole lähelläkään samaa luokkaa kuin Euroopassa. DESERTEC:in projektin toteutus edellyttäisi Pohjois-Afrikan maiden välistä yhteistyötä, sekä rahallista että poliittista sellaista. Maiden poliittiset eroavaisuudet ja historialliset konfliktit täten hidastavat ja vaikeuttavat näin suurenmaittakaavan projektin etenemistä. Tämä takia hanke epäonnistui ja joutui tiensä päähän muutama vuosi sitten. Ideaa puhtaan sähkön tuottamisesta Saharassa ei kuitenkaan vielä ole unohdettu. Marokkoon ja Tunisiaan rakennetaan jatkuvasti uusia aurinkopuistoja ja teknologia kehittyy kovaa vauhtia. Esimerkiksi Aurinkopaneeliratkaisuja toimittava Nur Energie rakentaa parhaillaan CSP voimalaa Tunisiaan. TuNur projekti tuo Saharaan 2 250 MW CSP voimalan sekä kaksi GW:n HVDC vedenalaista kaapelia, jotka kulkevat Tunisiasta Italiaan. Ideana on, että sähköä voidaan toimittaa Italiasta edelleen muualle Eurooppaan. 

 

How_it_Works.png

http://www.nurenergie.com/index.php/english/projects/tunisia

 

Kuukausiliitteen jutussa esille tuodaan myös kolmas tapa, nimittäin Saharan metsittäminen. Puut ja kasvit toimivat parhaimpina hiilidioksidin luonnollisina kerääjinä, lisäämällä niitä, ilmaston lämpenemistä saataisiin ainakin hidastettua. Ehkä tunnetuin hanke maailmalla on ”Suuri vihreä muuri”, jonka Afrikan unioni aloitti vuonna 1980. Hankkeen ideana on istuttaa metsää ja kasvillisuutta 8000 kilometriä pitkälle ja 15 kilometriä leveälle alueelle. Tämä muodostaisi vihreän vyön Senegalin ja Djiboutin välille. St 1:n hiiliviljelyhanke on toinen esimerkki projektista, joka pyrkii torjumaan ilmaston muutosta istuttamalla metsiä aavikolle. Ensimmäinen mieleen tuleva ongelma on puiden kastelu kuivalla ja kuumalla aavikolla. St 1:sen ehdotus tähän on meriveden hyödyntäminen. Merivesi toimii kasteluvetenä, kun siitä poistetaan suola. Suola voitaisiin poistaa esimerkiksi aurinkoenergian avulla. Tässä voitaisiin siis yhdistää kaksi jo käsiteltyä tapaa hidastaa ilmastonmuutosta hyödyntämällä Saharaa. Merivettä aavikolle saataisiin kanavia ja syvänköjä rakentamalla. Suola poistettaisiin aurinkopaneelien tuottaman energian avulla. Näin puut saadaan kasteltua ja hiilidioksidia pois ilmakehästä. Toinen ongelma, joka itselläni kävi mielessä, on puiden suuri tarvittava määrä. Saharaan pitäisi istuttaa monta neliökilometriä metsää, jotta ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta saataisiin laskettua merkityksellisesti. Myös oikean puulajin löytäminen aavikkoilmastoon sopivaksi voi olla haasteellista. Taas kerran idea on hyvä ja uskon, että oikeiden puulajien ja kastelukeinojen löytymisen myötä Saharan metsittäminen ilmastonmuutoksen torjumiseksi on täysin mahdollista. 

 

Yhtä lailla Saharan metsittämien vaatisi Pohjois-Afrikan maiden yhteistyötä. Ideoita riittää ja maailmaa halutaan parantaa mutta poliittiset ja kaupalliset seikat seisovat usein jossain määrin tiellä. Jotta Afrikkaan voidaan toden teolla alkaa toteuttaa merivesialtaita, ison luokan aurinkopuistoja tai metsiä on poliittisen tilanteen ja mellakoiden rauhoituttava monessa Afrikan maassa. Vasta kun naapurimaat kykenevät toimimaan yhdessä ja välttämään riitatilanteita voi Afrikasta muodostua suurin ilmastonmuutosta vastaan taisteleva ja puhdasta sähköä tuottava maanosa.